



Artikkelit jotka koskevat:
|
Monien ongelmien maa
Tšekki on onnistunut siirtymisessään säännöstellystä
taloudesta vapaaseen talouteen ja yksipuoluejärjestelmästä
monipuoluejärjestelmään. Se on pystynyt luomaan
poliittisen ja taloudellisen vakauden mittakaavassa, jota Puola,
Unkari ja Slovakia vielä tavoittelevat. Tšekin valuutta
ja osakemarkkinat ovat suhteellisen vakaita, vaikkakin maa on
kokenut useita hallituskriisejä. Tänä vuonna inflaatio
on ollut 1,5%, mikä on hitain sitten joulukuun 2003. Työttömyysaste
oli vuonna 1998 noin kolme prosenttia, mutta nykyään
vain Praha yltää parempaan. Prahan länsiosassa
työttömyysaste oli 2,6%, mutta muu maa kärsii työttömyydestä.
Työttömyyden keskiarvo on 9,4% ja huonoin tilanne on
Most’in kaupungissa, missä 22% on työttömiä
ja myös itäinen Tšekki kärsii työttömyydestä.
Lakeja ei Tšekissä noudateta kovinkaan hyvin. Poliisin
käyttö kommunistiaikana vei ihmisten kunnioituksen poliisia
ja lakeja kohtaan. Moraalin laskeminen näkyy jokapäiväisessä
elämässä ja useat poliittiset kriisit eivät
ole tehneet tilannetta paremmaksi. Politiikalla ei ole kriisien
takia kansan tukea. Tšekissä ei ole tapahtunut sosiaalista
tai kulttuurillista muutosta taloudellinen ja poliittinen muutoksen
rinnalla. Sama koskee myös Unkaria ja Puolaa, tosin Unkarilla
on enemmän toivoa, koska maan mentaliteetti on paljon terveempi
kuin Tšekin. Toiveet, joita Samettivallankumous nostatti,
ovat haihtuneet korruptioon ja politiikan väärinkäyttöön.
Suurimmat sanomalehdet eivät enää edes julkaise
Vaclav Havelin puheita, koska ne eivät kiinnosta enää
ketään.
Toukokuun yhdeksäntenä päivänä tuli
kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun neuvostojoukot saapuivat
Prahaan. Tšekeillä oli hyvin jakaantuneet tunnelmat
siitä, pitäisikö tätä juhlia. Toisaalta
tšekit saivat vapauden Natseista, mutta toisaalta Neuvostoliitto
ei osoittautunut sen paremmaksi isännäksi. Ihmiset olisivat
halunneet juhlia niitä sotilaita, jotka toivat vapauden,
mutta eivät kommunisteja, jotka rikkoivat ihmisoikeuksia.
Nyt ensimmäistä kertaa kommunistien uhrien asema on
tunnustettu virallisesti. Hallitus tarjosi miljoonan kruunun korvausta,
joka kuitenkin alennettiin 150 000 kruunuun, niille, jotka kärsivät
miehityksestä, vainoista, jne. Tämä 5000 euron
summa on suorastaa mitätön. Liian vähän ja
liian myöhään.
Eräs vanha tapa on säilynyt kommunistiajoilta. Valtio
maksaa edelleen pappien palkat. Kommunistiajalla tämä
nähtiin valtion tapana kontrolloida kirkkoa. Niillä
papeilla, jotka hyväksyttiin, oli rajoitetut mahdollisuudet
työskennellä, muut eivät saaneet toimittaa papin
töitä tai joutuivat pakkotyöhön. Katolinen
kirkko näkee valtion maksaman palkan edelleen kirkon kontrolloimisena.
Kirkko ja valtio ovat olleet riidoissa siitä, kuinka monelle
papille ja kuinka paljon palkkaa tulisi maksaa. Sama kiista vaivaa
kaikkia valtiollisia virastoja. Papit haluaisivat palkankorotuksen,
sillä he saavat tällä hetkellä keskimäärin
13 600 kruunua kuussa, kun keskipalkka Tšekissä oli
18 035 kruunua vuonna 2004. Tämä koko kiista on hyvä
esimerkki siitä kuinka asiat toimivat, tai eivät toimi,
Tšekissä. Kaikki kunnia Tšekin byrokratialle.
|