Etusivu > Monien ongelmien maa

Tšekin kielen pikakurssi Hostivariin (11.12.)
Luovimista Kaarlen Yliopistossa (23.8.)
Suuret tsekit (22.8.)
Vysehrad (21.8.)
Pivo Prosim! (20.8)

Artikkelit jotka koskevat:

Monien ongelmien maa

Tšekki on onnistunut siirtymisessään säännöstellystä taloudesta vapaaseen talouteen ja yksipuoluejärjestelmästä monipuoluejärjestelmään. Se on pystynyt luomaan poliittisen ja taloudellisen vakauden mittakaavassa, jota Puola, Unkari ja Slovakia vielä tavoittelevat. Tšekin valuutta ja osakemarkkinat ovat suhteellisen vakaita, vaikkakin maa on kokenut useita hallituskriisejä. Tänä vuonna inflaatio on ollut 1,5%, mikä on hitain sitten joulukuun 2003. Työttömyysaste oli vuonna 1998 noin kolme prosenttia, mutta nykyään vain Praha yltää parempaan. Prahan länsiosassa työttömyysaste oli 2,6%, mutta muu maa kärsii työttömyydestä. Työttömyyden keskiarvo on 9,4% ja huonoin tilanne on Most’in kaupungissa, missä 22% on työttömiä ja myös itäinen Tšekki kärsii työttömyydestä.

Lakeja ei Tšekissä noudateta kovinkaan hyvin. Poliisin käyttö kommunistiaikana vei ihmisten kunnioituksen poliisia ja lakeja kohtaan. Moraalin laskeminen näkyy jokapäiväisessä elämässä ja useat poliittiset kriisit eivät ole tehneet tilannetta paremmaksi. Politiikalla ei ole kriisien takia kansan tukea. Tšekissä ei ole tapahtunut sosiaalista tai kulttuurillista muutosta taloudellinen ja poliittinen muutoksen rinnalla. Sama koskee myös Unkaria ja Puolaa, tosin Unkarilla on enemmän toivoa, koska maan mentaliteetti on paljon terveempi kuin Tšekin. Toiveet, joita Samettivallankumous nostatti, ovat haihtuneet korruptioon ja politiikan väärinkäyttöön. Suurimmat sanomalehdet eivät enää edes julkaise Vaclav Havelin puheita, koska ne eivät kiinnosta enää ketään.

Toukokuun yhdeksäntenä päivänä tuli kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun neuvostojoukot saapuivat Prahaan. Tšekeillä oli hyvin jakaantuneet tunnelmat siitä, pitäisikö tätä juhlia. Toisaalta tšekit saivat vapauden Natseista, mutta toisaalta Neuvostoliitto ei osoittautunut sen paremmaksi isännäksi. Ihmiset olisivat halunneet juhlia niitä sotilaita, jotka toivat vapauden, mutta eivät kommunisteja, jotka rikkoivat ihmisoikeuksia. Nyt ensimmäistä kertaa kommunistien uhrien asema on tunnustettu virallisesti. Hallitus tarjosi miljoonan kruunun korvausta, joka kuitenkin alennettiin 150 000 kruunuun, niille, jotka kärsivät miehityksestä, vainoista, jne. Tämä 5000 euron summa on suorastaa mitätön. Liian vähän ja liian myöhään.

Eräs vanha tapa on säilynyt kommunistiajoilta. Valtio maksaa edelleen pappien palkat. Kommunistiajalla tämä nähtiin valtion tapana kontrolloida kirkkoa. Niillä papeilla, jotka hyväksyttiin, oli rajoitetut mahdollisuudet työskennellä, muut eivät saaneet toimittaa papin töitä tai joutuivat pakkotyöhön. Katolinen kirkko näkee valtion maksaman palkan edelleen kirkon kontrolloimisena. Kirkko ja valtio ovat olleet riidoissa siitä, kuinka monelle papille ja kuinka paljon palkkaa tulisi maksaa. Sama kiista vaivaa kaikkia valtiollisia virastoja. Papit haluaisivat palkankorotuksen, sillä he saavat tällä hetkellä keskimäärin 13 600 kruunua kuussa, kun keskipalkka Tšekissä oli 18 035 kruunua vuonna 2004. Tämä koko kiista on hyvä esimerkki siitä kuinka asiat toimivat, tai eivät toimi, Tšekissä. Kaikki kunnia Tšekin byrokratialle.