Etusivu > Salaisen poliisin arkistot

Tšekin kielen pikakurssi Hostivariin (11.12.)
Luovimista Kaarlen Yliopistossa (23.8.)
Suuret tsekit (22.8.)
Vysehrad (21.8.)
Pivo Prosim! (20.8)

Artikkelit jotka koskevat:

Salaisen poliisin arkistot

Kommunismin aikaan Tšekin salainen poliisi keräsi tietoja useimmista ihmisistä ja lisäksi kymmenet tuhannet toimivat yhteistyössä salaisen poliisin kanssa. Salaisen poliisin arkistoja säilytettiin Brevnovin luostarissa, joka ei tuohon aikaan ollut veljeskunnan käytettävissä. Näitä arkistoja ei ole vieläkään julkaistu suuren yleisön tietoon, vaan ainoastaan rajoitettu määrä tutkijoita pääsee käsiksi arkistoihin. Tämä johtuu siitä, että edellisellä ministerillä, joka oli vastuussa arkistoista, ei ollut rohkeutta niiden aukaisemiseen.

Näistä salaisen poliisin arkistoista on tullut osa post-kommunistisen Tšekin paranemisprosessia. Tavalliset ihmiset haluaisivat, että arkistot avattaisiin, mutta ne, jotka ovat vallassa, ovat eri mieltä. Tämä herättää heti kysymyksen, että heillä olisi jotakin piiloteltavaa. Tšekissä on laki, jonka mukaan kaikilla on oikeus tietää, mitä tietoja salainen poliisi on heistä on kerännyt. Kuitenkin useimmissa tapauksissa näitä tietoja ei enää löydetä, ne ovat vain ihmeellisesti hävinneet taivaan tuuliin. Ehkä lakia ei noudateta aivan kirjaimellisesti tai sitten tiedostojen häviäminen on täyttä totta, se ei varmaankaan selviä ennen arkistojen avaamista. Eräs tehokas laki Tšekeissä puri kuitenkin salaisen poliisin yhteistyökumppaneihin ja työntekijöihin. Kaikkien korkeissa valtiollisissa viroissa olevien tuli saada todiste arkistoihin käsiksi pääseviltä virkailijoilta, etteivät he ole toimineet salaisen poliisin kätyreinä tai muina yhteistyökumppaneina ennen kuin pystyivät jatkamaan toimessaan. Tosin poikkeuksia löytyy aina. Ne, jotka olivat ainoita asiansa osaavia ihmisiä koko maassa, saivat edelleen pitää paikkansa.

Arkistojen pitämistä suljettuna on argumentoitu useilla tavoilla. Yhden mukaan vuoden 1989 vallankumouksen tuoksinassa useimmat asiapaperit tuhoutuivat ja jäljelle jääneet nimet ovat vain pikkutekijöiden nimiä. Erään Charta 77 allekirjoittajan mukaan poliisilla oli enemmän kuin runsaasti aikaa tietojen tuhoamiseen. Toinen argumentti on, etteivät kaikkien yhteistyötä tehneiden nimet todellisuudessa kuuluisi listalle. Listalle saattoi joutua vahingossa tai pakotettuna ja osa ihmisistä eivät edes tienneet sille päätyneensä. Esimerkiksi ryhmä tiedemiehiä halusi mennä konferenssiin Libyaan. He joutuivat allekirjoittamaan yhteistyösopimuksen vain sen takia, että saivat matkustusluvan. Se ei vielä tee heistä kätyreitä.

On eri asia, onko edes järkevää etsiä syyllisiä. Olisi käytännössä mahdotonta syyttää ketään sen perusteella, että heidän nimensä on jossakin arkiston listassa ja tuhansien ihmisten syyttämisessä ei olisi mitään järkeä. Salaisen poliisin arkistojen aukaiseminen olisi vanhojen haavojen kaivelemista. Itä-Saksassa vastaavanlaiset arkistot aukaistiin julkisuuteen ja siitä seurasi monia vaikeuksia. Ajatelkaapa sitä reaktiota, kun joku kuuli esimerkiksi, että paras kaverinsa oli hänen ilmiantajansa. Joitakin nimiä Tšekissä on vuotanut julkisuuteen ja se on tehnyt kyseisten henkilöiden olon varsin tukalaksi.

Tšekissä on yhä useita niin kutsuttuja kommunistisia kyliä, jotka eivät vieläkään avaudu, koska heillä on paljon pahoja muistoja kommunistiselta ajalta. Nämä kylät ovat sijoittuvat enimmäkseen entiselle Sudeettisaksalaisten alueelle, josta kommunistit antoivat häädettyjen saksalaisten asuntoja yhteistyökumppaneille. Nämä alueet ovat myös tänäänkin kommunistisen puolueen tukialueita ja osassa alueen kylistä asenteet kommunistiajan ihmisoikeusrikkomuksille ovat avoimempia. Tšekissä on valtion toimisto kommunistiajan rikosten dokumentoimiselle. Sen tehtävänä on kerätä tietoa rikoksista, jotka tehtiin vuosien 1948 ja 1989 välisenä aikana. Millaiseen käyttöön tiedot aikanaan päätyvät onkin sitten hyvä kysymys.

Salaisen poliisin arkistojen aukaiseminen on vaikea asia tšekeille. Jossain mielessä ei ole perusteltua avata näitä arkistoja, mutta niiden kiinni pitäminenkään ei ole oikea ratkaisu. Pitämällä nämä arkistot suljettuina demokraattinen Tšekki syyllisty samanlaisen politiikan harjoittamiseen kuin kommunistihallinto syyllistyi. Samalla Tšekki syyllistyy samanlaiseen totuuden vääristelyyn, jota myös kommunistit usein harrastivat. Loppujen lopuksi on turha argumentoida asiaa kumpaankaan suuntaan. Totuus tulee esille vasta, kun arkistot aukaistaan. Tullakseen kunnioitettavaksi ja moderniksi eurooppalaiseksi valtioksi Tšekin on ensin kohdattava menneisyytensä.

Vuonna 1992 Charta 77 allekirjoittaja Petr Cibulka julkaisi nimilistan salaisen poliisin yhteistyökumppanista Internetissä.