Etusivu > Krkonose

Tšekin kielen pikakurssi Hostivariin (11.12.)
Luovimista Kaarlen Yliopistossa (23.8.)
Suuret tsekit (22.8.)
Vysehrad (21.8.)
Pivo Prosim! (20.8)

Artikkelit jotka koskevat:

Krkonoše

Vihdoin ja viimein aikaa käydä tekemässä kunnon retki luontoon. Jo pelkkä suunnittelukin rentoutti, kun tiesi, että kohta saa jättää Prahan pölyt taakseen. Krkonoše on yksi Tšekin kansallispuistoista ja se sijaitsee pohjoisessa aivan Puolan rajalla. Jättiläisvuoriksikin aluetta nimitetään, nimityksen perusteista tosin en ole aivan varma. Jylhiä vuoret toki ovat, mutta alle kahden tonnin jäävinä eivät ehkä saavuta minun silmissäni vielä jättiläisen arvonimeä. Alueella on myös Tšekin korkein vuori Snežka (1602 m), jolle tietysti meidänkin polkumme aluksi kulki.

Itseasiassa monen muunkin polku näytti kulkeneen Snežkalle, sillä vuoren laki oli aivan täynnä porukkaa. En edes halua kuvitella miltä paikka näyttää sitten kun on oikeasti sesonkikausi retkeilyssä. Vuorelle pääsee tuolihissillä, mikä luonnollisesti lisää paikan saavutettavuutta. Niinpä siellä vastaan tassuttelee niin nuoria kuin vanhuksiakin. Kaikki jotka pääsevät liikkeelle ilman pyörätuolia tai rullaattoria ovat kykenemiä myös tämän vuoren huiputtamaan. Kävelykepithän ovat vuoristovaelluksessa niin muotia, että niiden käyttäminen on jopa suotavaa.


Näkymiä Snežkalta

Snežkan kun jättää taakseen alkaa väki vähetä ja luonnonrauha lisääntyä. Mitään todellista erämaatahan Krkonošen alue ei ole, sillä jos jonkinlaista mökkiä (bouda), kylää sun muuta tulee vastaan vähintään kymmenen kilometrin välein, ja jokaisessa niissä on saatavilla hotellitason majoitusta kohtuulliseen 10-20 euron hintaan. Eikä nälässäkään tarvitse kulkea, sillä yhtälailla löytyy ravintoloita, joista irtoaa hiukan alamaata kovempaan hintaan melkein mitä vain. On siinä suomalaisen vaellusmentatiteetti kovilla. Itse asiassa paljon helpotti, kun otti reissun paikallisena puistoretkenä vain hiukan hienompiin maisemiin. Maisemia nimittäin hyvän sään sattuessa kyllä piisaa suuntaan ja toiseen.

Yöpaikat löytyivät tällä kertaa Lucni boudalta ja Petrova boudalta. Molemmat varsin mukavia mestoja, joissa ensimmäinen oli tasokkaampi ja kalliimpi, toinenkin riittävän hyvä ja erittäin edullinen.

Petrova poudalta jos jatkaa vielä eteenpäin kohti Harrachovia, löytää luultavasti Krkonošen toiseksi korkeimman huipun ja huikeita rotkomaisemia sekä kummallisen mallisia kivikasoja, jotka suorastaan houkuttelevat kiipeilemään. Parasta onkin ottaa tölkki kylmää olutta mukaan ja kiivetä kasoille ihastelemaan ympäröiviä maisemia.


Matkalla kohti Spindlerova boudaa

Vaikka varusteista ei muuten juuri tarvitse piitata asutuksen ja kämppien muodostaman hyvän turvaverkon takia. On muutama juttu erityisen oleellinen: tukevat kengät ja passi!. Kengät siksi että polku on usein varsin kivikkoinen ja nilkat saa kyllä nurin niin halutessaan. Passi siksi että matkalla tulee useampaan kertaan piipahdettua Puolan puolella ja, uskomatonta kyllä, ainakin Spindlerova boudalla saattaa todellakin joutua passintarkastukseen.

Hyviä lähtö- ja paluupaikkoja Krkonosen valloituksella ovat Harrachovin ohella mm. Pec pod Snežkou ja Spindleruv Mlýn, joihin kaikkiin on linja-autoyhteys Prahasta. Pec pod Snežkousta pääsee em. tuolihissillä ylös Snežkalle ja Spindleruv Mlýn:stä puolestaan paikallisella linja-autolla ylös Spindlerova boudalle.

Kuvia Krkonošen alueelta