Etusivu > Politiikkaa

Tšekin kielen pikakurssi Hostivariin (11.12.)
Luovimista Kaarlen Yliopistossa (23.8.)
Suuret tsekit (22.8.)
Vysehrad (21.8.)
Pivo Prosim! (20.8)

Artikkelit jotka koskevat:

Politiikkaa

Alkaa mennä hiukan liian vakavaksi tämä juttu tällä sivustolla, joten pitää kirjoitella jotain hiukan kevyempää asiaa - politiikkaa. Minua kiinnostavat erityisesti pienet tarinat, jotka ehkä liittyvät suurempaan kokonaisuuteen tahi sitten eivät. Olisihan se hyvä osata koko konteksti, jotta asiat saavat niiden todellisen merkityksensä, mutta kokemuksesta voin kertoa, että yhden vanhan kansakunnan historian, kielen ja perusluonteen haltsaaminen muutamassa kuukaudessa on ainakin minulle näin muiden opintojen ja projektien ohessa ”mission impossible”. Tom C ja Petja P pystyvät siihen (ehkä?) minä en (ehkä!). Siispä pieniä tarinoita pitää saamanne!

Paljon matkustellut kaveri

Tarina viime vuosisadalta kertoo, että Tšekissä on elänyt ja elää ehkä edelleenkin mies, joka ei ole koskaan muuttanut pois kotipaikkakunnaltaan, mutta on silti käynyt kahdeksassa eri maassa. Tšekin historiaa tuntevat oivaltanevat pian idean. Kaveri syntyi vuonna 1918 tässä Prahan lähettyvillä olevaan kylään. Elettiin (1.) Itävalta-Unkarin imperiumin aikaa, joka kohtasi loppunsa 28.10.1918. Pian hänen syntymänsä jälkeen hänen kotimaansa itsenäistyi ja alkoi (2.) Tšekkoslovakian tasavallan (Republic of Czechoslovakia) aika aina syksyyn 1938 asti. Tällöin maa muuttui puoleksi vuodeksi (3.) Tšekki-Slovakian tasavallaksi.

Toinen maailmansota alkoi ja kylässä koittivat ikävämmät ajat sillä Tšekit joutuivat natsien vallan alle. Maata alettiin kutsua (4.) Bohemian ja Moravian protektoraatiksi ja se oli Saksan satelliittivaltio aina vuoden 1945 toukokuuhun asti eli maailmansodan loppuun. Muutaman vuoden ajan Tšekki oli voittajavaltioiden pelinappula ja se pakkoliitettiin Slovakiaan, jolloin nimeksi tuli (5.) Tšekkoslovakian tasavaltana (Czechoslovak Republic). Kommunistit tekivät vallankumouksen vuonna 1948 ja pitivät yllä omaa diktatuuriaan joulukuuhun 1989 asti. Tuolloin maata kutsuttiin (6.) Tšekkoslovakian sosialistiseksi tasavallaksi. Kommunistivallan häivyttyä eleli tarinan päähenkilö muutaman vuoden (7.) Tšekin ja Slovakian liittovaltiossa ennen kuin molemmat maat tekivät lopullisen pesäeron ja Tšekin alueesta tuli (8.) Tšekin tasavalta. On siinä muilla tekeminen, että pystyvät samaan tai itse asiassa se on mahdotonta muualla kuin Tšekeissä.

Toisissa maissa entisistä sotilaista tulee presidenttejä, toisissa taas…

Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta liittyy Tšekin presidentteihin. Toisissa maissa on tapana valita tähän virkaan kunniallisia tyyppejä tai vähintäänkin poliitikkoja, paitsi tietysti Amerikassa vain aivottomia sotilaita. Tšekissä presidenttikandidaatti on aika vahvoilla vaaleissa, jos vain suinkin on jossain vaiheessa elämäänsä istunut kaltereiden takana tai ainakin ollut sinne ehdolla. Tässäpä muutama esimerkki (=kaikki presidentit) noin nimiä mainitakseni:

1. Masaryk (pressana 1918-35) Itävalta-Unkarin valtaapitävät etsintäkuuluttivat Masarykin maanpetoksesta, josta tuomiona olisi ollut kuolemantuomio ja vangitsivat hänen vaimonsa kun eivät saaneet häntä kiinni.
2. Benes (1935-38) oli niin ikään etsintäkuulutettuna maanpetoksesta ja myös hänen vaimonsa vangittiin.
3. Háhcaa (1938-39) syytettiin yhteistyöstä natsien kanssa ja kuoli vankilassa
4. Benes (1945-48) jo toisella kierroksella. Presidenttikausi päättyi kommunistien kotiarestiin.
5. Gottwald (1948-53) oli vankilassa ennen kauttaan. Syynä oli epäsopiva käyttäytyminen parlamentissa. Oli mukana järjestämässä Stalinin näytösmäisiä oikeudenkäyntejä, joissa tuomittiin ja tapettiin sekä omia että muita.
6. Zápotocký (1953-57) vankilassa natsien toimesta vuosina 1939-45, mukana Stalinin oikeudenkäyntien järjestämisessä
7. Novotný (1957-68) vangittiin myös natsien toimesta 1939-45, Stalinin oikeudenkäyntien organisaattoreita niinikään.
8. Svoboda (1968-75) vangittiin kommunistien toimesta Puolassa, jossa hän oli maanpaossa. Vapautettiin koska osoitti yhteystyöhalukkuutta ja hänestä tuli yksi kommunistien suurista tekijöistä. Vangittiin uudelleen Stalinin näytösoikeudenkäynnissä ”comrade-eats-comrade” ja vapautettiin pian kommunistivallan päätyttyä.
9. Husák (1975-89) tuomittiin elinkautiseen kommunististen aatetovereiden toimesta ja armahdettiin 1960. Husákin ”kunnia” palautettiin 1968.
10. Havel (1989-2003) oli vankilassa edeltäjänsä toimesta vuosina 1979-83.
11. Klaus (2003- ) Nykyinen presidentti. Ei vielä kertaakaan ollut vankilakundi, mutta monen mielestä olisi hyvä ehdokas toimeen. Ja muitakin hyviä ehdokkaita tšekkipoliitikoissa löytyy, joten tulevaisuus on turvattu.

Defenestraatiot

Tšekkien paikallinen perinteinen erikoisuus politiikan harjoittamisessa, jota voisi alkaa jo kutsua maan tavaksi, on meikäläisittäin kovin omituinen. Kypsyttyään tarpeeksi valtaapitäviin ottaa kansa oikeuden omiin käsiinsä ja viskaa heidät ulos ikkunasta. Mieluiten mahdollisimman korkealta, mutta jos se e ole mahdollista, niin vähintäänkin vastaanottokomitean hellään huomaan. Ja ymmärtäähän sen toki. Ei ole mitenkään soveliasta jättää poloista kitumaan katukivetykselle. Kun toimeen on kerran ryhdytty, tehdään perusteellista jälkeä. Aivan lähiaikoina toimeen ei valitettavasti ole ryhdytty, sillä viimeisin tapahtui 1940-luvulla.

Ensimmäinen defenestraatio eli ikkunasta heittäminen (lat. de fenestra) tapahtui 1419 vain muutama vuosi uskonpuhdistaja Jan Husin kuoleman jälkeen. Tuolloin raivostuneet Hussilaiset heittivät 14 virkamiestä alas Vanhankaupungin raatihuoneen tornista ja varmistivat heidän kuolemansa sijoittamalla tornin juurelle riittävän määrän miekkoja ja keihäitä. Defenestraatio osoittautui käteväksi keinoksi, sillä hussilaiset saivat sen jälkeen virkamiehiksi omat edustajansa. Seuraava defenestraatio tapahtui syyskuussa 1483, jolloin hussilaiset viskasivat uudemman kerran katolisia alas ikkunasta. Nyt paikkana oli kuitenkin Uudenkaupungin torni. Paikallisten mielestä defenestraation pitää kuitenkin olla edes jotenkin omaperäisiä, joten tätä ei oikeasti laskettu viralliseksi defenestraatioksi.

Toinen toinen defenestraatio oli 1618, jolloin välit protestanttisen kansan ja katolisen kuningashuoneen välillä olivat kiristyneet äärimmilleen. Tällä kertaa lentämään opettelivat kaksi kuvernööriä, joita Prahan linnan kolmannesta kerroksesta auttoivat ulos säätyläiset ja aatelisto. Ilmeisesti lentäminen tuli opittua riittävän varhain tai sitten alakerran varmistus oli unohtunut sillä molemmat selvisivät ilmalennosta hengissä. Vallankaappaushan tästä syntyi, josta syrjäytetty ex-kuningas Ferdinand II veti sen verran kovasti herneet nenäänsä että hyökkäsi Itävallan armeijan kanssa Tšekkeihin. Lopulta protestantit saivat turpiinsa katolisilta kuuluisassa Valkeavuoren taistelussa Prahan lähistöllä, mistä Tšekit eivät sitten toipunee lähes 400 vuoteen.

Kolmas defenestraatio on jo tätä päivää. Vuonna 1948 hallituksen viimeinen ei-kommunistinen ministeri Jan Masaryk, Tšekin ensimmäisen presidentin poika, löytyi Cernín palatsin pihalta kuolleena. Kaikki viittasi murhaan, mutta kommunistipropagandan mukaan kyseessä oli itsemurha. Myöhemmin todettiin, että kyseessä oli jälleen kerran ihka aito defenestraatio, jota murhaksikin saatetaan päinä päivinä kutsua. Lennättämisen takana saattoivat olla juuri valtaan nousseet kommunistit taikka sitten eivät. Joka tapauksessa hänen jälkeensä ei vähään aikaan hallituksessa nähty muita kuin kommunisteja.